Kuulokojeiden hankintaa edeltävät toimenpiteet ja tutkimukset

Kuulokojeen hankinta alkaa audionomin eli kuulontutkijan tapaamisella ja kuulontutkimuksella. Tapaamisen aikana käydään läpi mahdolliset aikaisemmat kuulontutkimukset ja käynnit korvalääkärillä. Tärkeätä on myös käydä läpi asiakkaan kokemat kommunikointiongelmat, mahdolliset aikaisemmat kokemukset kuulokojeista ja huonon kuulon aiheuttamat sosiaaliset vaikeudet sekä kuuloon liittyvät odotukset. Näiden keskustelujen perusteella harkitaan kuulokojeen tarvetta ja tehdään perusteellinen kuulontutkimus.

Kuulontutkimus alkaa korvakäytävien tarkastuksella otoskoopilla sekä korvalehtien ympäristön tarkastuksella. Korvakäytävien tulisi olla terveet ja vaikuttomat. Tarvittaessa korvakäytävät puhdistutetaan terveyskeskuksessa ennen kuulontutkimusta.

Perusteelliseen kuulontutkimukseen kuulu kolme eri tutkimusta:
- äänesaudiometria,
- puheaudiometria ja
- epämiellyttävyyskynnysmittaus

Varsinainen kuulontutkimus alkaa äänirautakokeilla, jossa ääniraudalla tuotetulla äänellä testataan kuuleminen korvan vierestä, johtumalla korvan takaa sekä johtumalla pään päältä.

Äänesaudiometriatutkimuksella tarkoitetaan tutkimusta, jossa asiakkaalla on korvillaan kuulokkeet, joista kuuluvien äänimerkkien perusteella haetaan ääneskynnykset 0,125 - 8 kHz:n taajuuksilla. Tutkimuksen ajan asiakas istuu äänieriössä tai ns. hiljaisessa huoneessa, jotka ovat kuulontutkimukseen tarkoitettuja tiloja. Tutkittava asiakas antaa napin painalluksella merkin, että on kuullut äänen. Lisäksi äänesaudiometriatutkimuksessa tutkitaan luujohtovärähtimellä  kummankin sisäkorvan kuulokynnykset. Luujohtovärähdin sijoitetaan korvan taakse, jolloin ääni johtuu suoraan sisäkorvaan. Mikäli tutkimuksissa tulee esille mahdollinen hoitoa tai leikkausta vaativa sairaus väli- tai sisäkorvassa, asiakas lähetetään tarvittaviin lisätutkimuksiin korvalääkärille. Mikäli kuulon heikkeneminen ei johdu sairaudesta voidaan audiometrian perusteella valita oikeantyyppinen kuulokoje mm. tarvittavan vahvistuksen ja kuulokäyrän muodon mukaan.

Puheaudiometriatutkimuksessa haetaan puhekynnykset sanoilla ja puheen tunnistusprosentti sanalistoilla (suomi tai ruotsi) tarvittaessa useammalla äänenpainetasolla. Jos sanojen tunnistusprosentti on huono molemmissa korvissa, tutkitaan binauraalinen erotuskyky eli sanojen tunnistaminen molemmilla korvilla yhtaikaa. Mikäli sanojen erotuskyky on huono, on kahden kojeen sovittaminen erityisen suositeltavaa.

Epämiellyttävyyskynnysmittauksessa selvitetään millä äänenpainetasolla asiakas kokee kuuloaistimuksen epämiellyttävänä.  Tietoa hyödynnetään kuulokojeen ohjelmoinnissa ja säätämisessä.

Kuulontutkimuksista selviää äänesaudiogrammin eli kuulokäyrän muoto, vahvistuksen tarve, kuulovaurion syy, dynaaminen kuuloalue, puheentunnistuksen vaikeus sekä mahdollinen tarve binauraaliseen (kummankin korvan) kuulokojesovitukseen.

Kuulontutkimusten perusteella saadaan reunaehdot sille, millainen kuulokoje asiakkaalle sopii. Lisäksi kojevalintaan vaikuttavat asiakkaan toiveet ja tarpeet, asiakkaan näkökyky, sormien herkkyys ja motoriikka, korvan anatomia ja mahdolliset sairaudet.

Kuulon tarkastus eli kuuloseula on yksinkertainen ja lyhyt testi, joka tarkoittaa yleensä ääneaudiometriamittausta ilmajohteisesti. Kuulon tarkastus tai kuuloseula antaa ainoastaan vastauksen siihen, onko kuulo heikentynyt ja osviittaa siitä kuinka paljon se on heikentynyt. Kuulokojesovitusta ja tarkempaa diagnostiikkaa varten tarvitaan perusteellinen kuulontutkimus.